Vuonna 1988 Kehäsanomat teki juttumatkan Kalajärvelle ja haastatteli Eino ja Toini Koskista, Kalajärventielle aikanaan ensimmäisinä asettautuneita mökkiläisiä. Vaikka artikkelista on nyt jo kohta 40 vuotta aikaa, aiheet kuullostavat hämmästyttävän tutuilta; järven tila herättää huolta, kunnalistekniikkaa kaivataan, mutta järven rauhaa ja luontoa arvostetaan yli kaiken.
Kalajärvelle vielä 2000 luvun alussa muuttaneet kuulivat Koskisen Einon soittavan viulua kesäöisin ja näkivät artikkelissa mainitun Ekonomi Eriksonin ajavan viikottain Järvitörmän mökilleen metallinhohtoisella vuoden 1960-mallia olevalla mersullaan. Niistä päivistä moni mökkitontti on muuttunut poikkeuslupakäsittelyissä vakinaisiksi asunnoiksi, mutta Einon kuvailema Kalajärven henki on edelleen voimissan!
Kalajärven rannalla riittää rauhaa ( Kehäsanomat 28.7.1988 )
Juuri parempaa kesämökin paikkaa voi tuskin löytää kuin on Meilahdessa asuvilla Eino ja Toini Koskisella. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Espoon Kalajärven rannalla sijaitsee hyvin hoidettu järvenrantatontti. Omaa rantaa on sata metriä ja vastaranta on lähes rakentamaton. Koskiset löysivät tontin miltei sattumalla. Eino Koskinen toimi Elannon tarkastajana ja kävi Röylän Hovissa neuvottelemassa mahdollisen tontin hankkimisesta kauppaa varten Röylästä. Kaupan perustaminen Röylään ei tuntunut kannattavalta, mutta sitten Koskinen oli kysynyt kahvipöydässä, että eikö kartanolla ollut järvitonttia myynnissä. Vastaukseksi tuli, että kaksi tonttia on myytävänä.
— Olin kuin auringonpistoksen saanut ja käsirahakin piti nopeasti lainata, ettei kauppa olisi mennyt ohi, kertoo Koskinen hyvästä tilaisuudesta.
— Meillä oli neljä lasta ja rannalle piti päästä nopeasti. Ensin rakennettiin väliaikainen mökki vuonna 1951. Sitten ryhdyttiin varsinaisen kesämökin rakentamiseen, jossa vuonna 1954 juotiin ensimmäiset kahvit.
— Vihdintietä rakennettiin parhaillaan vuonna 1951. Kalajärvelle pääsi joko Bembölen tai Hämeenkylän kautta. Välillä me tulimme koko perhe kahdella polkupyörällä tänne. Välillä firman autolla päästiin osan matkaa rakenteilla olevaa Vihdintietä pitkin. Kalajärventiestä oli silloin vasta alkupää rakennettu. Myyjä työnsi Catepillarilla tien auki mäen alle asti, josta me mökkiläiset yhteistyöllä rakensimme tietä eteenpäin. Koskinen mainitsee tienrakentajista mm. teollisuusneuvos Alpo Eriksonin ja Osmo Oittisen. Silloin oli kulunut vasta kuusi vuotta sodasta ja yhteistyö sujui hyvin.
— Kellään meistä ei ollut silloin edes autoa.
Koskinen muistelee, että Vihdintietä rakennettiin vankityövoimalla ja työmaan dynamiittivarasto oli Kalajärventien risteyksessä. Kerran siitä varastettiin iso määrä dynamiittia ja pian sen jälkeen Espoossa tehtiin neljään eri liikkeeseen dynamiitin avulla murrot. Yksi murron kohteista oli Vanhankylän Elanto, johon Koskinenkin joutui tarkastajana tulemaan heti Uudenvuoden yönä.
Viulun rakentaja
Eino Koskisen harrastuksena on viulujen teko. Tuohon taitoon hän sai innokkeen aikanaan professori Onni Suhoselta. Taitonsa Koskinen on saanut mm. työväenopiston talvikursseilla. Koskinen on rakentanut kaikkiaan noin 25 soitinta ja sen lisäksi hän korjaa viuluja.
— Mestariviuluja en kuitenkaan ota korjattavaksi vaan ohjaan ne ammattimiesten käsiin.
Viulu valmistetaan vaahterasta ja kanteen käytetään kuusta. Koskisen verstas Kalajärven rinteessä on harrastajan unelma. Ikkunoista avautuu näköala järvelle ja rauha on rikkumaton.
Järvi pelastettava
Koskiset ovat huolissaan Kalajärven tulevaisuudesta. Tämä on ensimmäinen kesä, jolloin järvi tuntuu aivan kuolleelta. Muutama vuosi sitten järven tuore kalastuskunta sai järvelle moottoriajoneuvokiellon. Se lopetti talvisen rallin järven eteläpäässä. Ralliajo toi järveen öljyä, jota sai aina kesällä lippoa pinnalta pois.
Kalajärvi on hyvin matala. Eino Koskinen arvelee, että järvessä saa varpailla kosketuksen pehmeään pohjaan joka paikassa. Keskisyvyys on hyvin matala. Kalajärvi on lähdejärvi ja sen virtaama on hyvin pieni. Vesi on usein melko kirkasta mutta samalla järvi on hyvin arka saasteille. Lähitienoon asutuksen voimakas kasvu aiheuttaa lisäpaineita järveä kohtaan. Järven pohjoispäässä on ns. yhteisranta, joka kuuluu osalle pohjoispään kiinteistöjä. Kyse ei ole Koskisten mukaan mistään yleisestä uimarannasta, mutta silti siinä käy paljon uimareita.
— Pelkkä uinti ei sinällään olisi niin vaarallista, mutta kun laiturille ja aivan rannalle lasketaan tarpeita, niin siitä on jo matalalle järvelle haittaa.
— Kalajärven asemakaava toisi järven suojeluunkin ehkä järjestystä ja kaupungin viemäri auttaisi paljon, toteaa Toini Koskinen. Hän toivoo kaupunkia myös mukaan kalastuskunnan käynnistämään suojelutyöhön. Näiden helteiden jälkeen pitäisi yhteistyössä tutkia, mikä järveä vaivaa.