Perusmäen avokallioilla on mielenkiintoinen kirnuryhmä, joista suurimman läpimitta on noin 1,5 metriä. Toinen isoista kirnuista on sekin reilun metrin halkaisijaltaan.
Kirnut on kohtalaisen helppo löytää. Kalittomalta johtaa polku Santaharjuntielle, suunnilleen talonnumero 16 paikkeille. Jotakuinkin puolessa välissä on suuri avoin kalliorinne. Kalittomalta tullessa sen oikealla puolella, vähän ylärinteessä näkyy kaksi vierekkäistä kiveä. Kun lähtee näiden kivien välistä rinteen muotoja noudattaen kulkemaan noin 50m eteenpäin, pitäisi pian näkyä peurojen syöttöpaikka. Ylimmäinen kirnuista löytyy aivan vierestä. Isoin kirnu on siitä muutaman metrin päässä alarinteessä.
Espoon kaupunki rakentaa loppuvuoden aikana kuntoportaat Hiirisuon puoleiselle kalliorinteelle. Suoheinäntien päästä lähtevälle kulkuväylälle rakennetaan pieni parkkialue ja näyttää siellä olevan pari tolppaa polkupyörien pysäköintiäkin varten jo valmiina.
Portaita näyttää tulevan 179 askelmaa, jotka nousevat 21m ylöspäin. Kokonaispituutta rakennelmalle tulee 83,2m. Portaat rakennetaan olemassa olevan polun viereen rinteen puolelle, siten että halutessaan voi edelleen nousta myös polkua pitkin.
Kalittoman lammen ympärillä ollutta luonnonsuojelualuetta laajennetaan, kattamaan lammelle johtava soistunut kanjonialue ja sen ympäröivät kalliojyrkänteet. Kaavaehdotus on ollut nähtävillä vuoden 2024 lopulla ja muutos tapahtunee vuoden 2025 aikana.
Luonnonsuojelualue sopii erinomaisesti paikalleen, sillä kanjoni ja Kaliton kallioineen muodostavat kiistämättä erityislaatuisen luontokohteen. Käytännössä alueella ei ole merkittäviä vaikutuksia rakentamiseen tai liikennejärjestelyihin, sillä sinne ei toistaiseksi mitään suunnitelmia ole kohdistunut.
Tai jotain aina kuitenkin… Caruna suunnitteli vielä vuoden 2024 alussa kaivavansa Kalajärventien muuntoasemalle vievän siirtolinjan Kalittomankorven kanjonin pehmeään maahan, sillä Kalajärventien piennar osoittautui siihen kalliiksi vaihtoehdoksi. Monet ovatkin uteliaana ihmetelleet tähän tarkoitukseen jätettyjä sinisiä merkkipaaluja maastossa, joissa lukee merkintä ”reitti”. Suunnitelma on sittemmin kariutunut luonnonsuojelualueen ehdotuksen edetessä ja Carunalle yhteiskaivuu vesiosuuskunnan kanssa näyttää olevan uusi mahdollisuus saada ilmajohdot sääilmiöiltä suojaan.
Kalajärvestä on tänä vuonna vedetty ennätysmäärä särkiä… ja isoja sellaisia. Kalalaji on parinkymmenen vuoden jälkeen uusi tulokas, sillä tällä vuosituhannella kalakanta on pääosin muodotunut ahvenista ja hauista. Särjet ovat mitoiltaan huiman kokoisia – pääosin reilusti yli 25cm mittaisia, joten ne voivat siellä nähtävästi hyvin.
PItäisikö tästä yllättävästä ilmiöstä sitten olla huolissaan? Ehkäpä hyvinkin. Särkikalojen vaikutuksia vesiluonnolle on tutkittu paljon. Tulokset ovat selkeitä, särkikalat kierrättävät ravinteita järven pohjasta veteen ja sitä kautta lisäävät vesien rehevöitymistä. Tämä heikentää vesien laatua ja lisää leväkukintoja. Rehevöitymiskierre on lähtenyt liikkeelle ihmisten aiheuttamista ravinnepäästöistä veteen, jonka jälkeen särkikalojen lisääntyminen pahentaa tilannetta. Näin siis sanovat alan asiantuntijat.
Nyt siis vain porukalla onget vesiin ja ihan luvan kanssa vetämään sitä särkeä sieltä järvestä ylös. Jos sattuu hauki tai ahven tarttumaan, niin palautetaan ne sinne takaisin syömään nämä uudet tulokkaat pois.
Kunnan vetämät vesi- ja viemärilinjat ulottuvat Kalajärventie 16 mäkeen asti. Siitä eteenpäin talot ovat omien kaivojen ja loka-autojen varassa. HSY on vuosia jahkaillut kunnalistekniikan viemisestä tietä eteenpäin, mutta kohde ei näytä nousevan prioriteettilistalla lainkaan siihen pisteeseen että joku päivä olisi edes realistista odottaa työmiesten saapumista.
Tien varren asukkaat ovat päättäneet ottaa aloitteen omiin käsiinsä ja perustaa vesiosuuskunnan. Mukaan hankkeeseen on jo lähtenyt reilu kolmannes talouksista ja Caruna rahoittaa osaltaan työtä asentamalla sähkö- ja tietoliikennekaapelit samaan kaivantoon.
Työt alkavat puiden kaadoilla Kalajärventien varrelta jo nyt syyskuun 2024 aikana.
Tervetuloa mukaan Kalajärven kunnostustalkoisiin la 7.9.-su 8.9.2024. Leikkaamme pienellä niittokoneella järven kasvillisuutta rantojen läheisyydestä. Kerätään leikkuujäte yhdessä rannalle ja läjitetään sopivaan paikkaan. Mukaan tarvitaan innokkaita talkoolaisia ja muutama vene haravoimaan leikattuja kasveja sekä rannalle väkeä kottikärryjen kanssa kuljettamaan leikkuujätettä.
Tapaaminen järven pohjoisella, Vihdintien puoleisella rantaraitilla lauantaina 7.9.2024 klo 11.
Sovitaan tehtävänjako ja aikataulut. Keräämiselle on hyvä varata aikaa myös sunnuntailta, koska loput leikkuujätteestä ajautuu rantaan yön aikana.
Samana ajankohtana on Kalajärvipäivä. Talkoisiin voi osallistua myös Kalajärvipäivän jälkeen. 🙂
Kuninkaantien verkosto Turusta Pietariin ei rajoittunut vain kärryin kuljettaviin pääreitteihin, vaan isompien talojen väleillä kulki metsien läpi ratsukoilla kuljettavia polkuja. Buusintie ja sen jatkona kulkeva polku Kalajärven pohjoispuolella on yksi vanhimpia Uudellamaalla alkuperäisellä paikallaan säilyneitä osia tästä tieverkostosta.
Espoon kaupunki on julkaissut pienen historiikin Espoon pohjois- ja keskiosien hitorialliset tiet, jossa sivuilla 49-51 mainitaan ”Buusintie-nimetön polku-osuus Kalajärven rannalla”. Ratsupolku on yhdistänyt Punametsän (Rödskog) kylän Vantaan Keimolaan (Keinby), josta yhteys on liittynyt edelleen Helsingin pitäjän kirkolle ja Klaukkalasta pohjoiseen kulkevalle kärrytielle. Polku on ainutlaatuinen juuri siksi, että se on säilynyt sellaisenaan jo vuosisatoja.
1923 piirretyssä kartassa Kalajärvi on vielä erämaajärvi, ilman ensimmäistäkään rakennusta. Buusintieltä alkava polku näkyy erittäin hyvin siinä paikassa kun se on todennäköisesti ollut satoja vuosia.
Kalajärven kierros on varsin suosittu kävelyreitti. Seuraavalla kerralla kun tallustat omassa rauhassa tutulla polulla, voit miettiä kuinka siinä jo 1600-luvulta alkaen ovat ratsumiehet kiitäneet rusthollilta toiseen ja liikenne on saattanut olla aika-ajoin vilkastakin.
Vuonna 2015 Kalastuskunta rakensi talkoilla järven pohjosrannalle kosteimpiin paikkoihin pitkospuut
Kalajärvi on esiintynyt karttalehdillä aina samalla suomenkielisellä nimellään, vuosisadasta toiseen. Ympärillä olevat kaikki muut paikannimet ovat pääosin olleet ruotsinkielisiä, mutta jostain syystä Kalajärvi ei koskaan ole saanut nimeä paikallisten äidinkielen mukaan.
1700-luvun kartoissa Röylän pellot ovat jo nykysijoillaan. Kalajärvi ja ympäröivät kalliot on piirretty koskemattoman metsän keskelle.
Vuoden 1760 karttalehti. Kalajärwi Träsk.
Vuoden 1776 karttasivulla näkyy ensimmäisen kerran myös Kaliton ja järven pohjoisrantaa kiertävä ratsupolku
1800-luvulla Venäjän maakuntakartoissa Kalajärvi näkyy nimeltä mainittuna, mutta varsin ylimalkaan piirrettynä sinisenä plänttinä. Mielenkiintoisinta varmaan huomata kuinka Luukinjärvi on lähes kaksi kertaa nykyistä kokoaan suurempi.
1900-luvulle tultaessa Pohjois-Espoon nopea kehitys näkyy erityisesti karttalehdillä. Vielä 1920 ja 30-luvun kartoissa Kalajärvi on keskellä metsiä polkujen päässä, mutta 1950-luvulla Porintie kulkee jo pohjoisrantaa viistäen ja järven rannat on lohkottu mökkitonteiksi.
Kalajärven itäpuoli oli vuonna 1937 vielä koskematonta metsämaata
Kartta vuodelta 1958 – Valtatie kulkee Kalajärven pohjoispuolella ja kesämökit täplittävät rantoja vuonna 1952 Hovinkartanon mailta lohkotuille tonteille.
Vuoden 1961 Kartassa kesämökkien tonttien rajat näkyvät jo selvästi, mutta Kalajärventie ei vielä ulotu Koskisen Einon (nro 19) mökkiä pidemmälle. Tästä eteenpäin Ekonomi Eriksson rakennutti tien pian loppuun asti Järvitörmän mökilleen.
